Residenssivastaavat muistelevat

Viron Tartossa sijaitsevassa Villa Tammekannissa toimii tutkijaresidenssi, jonka suojissa eri alojen asiantuntijat pääsevät edistämään työtään ja verkostoitumaan paikallisen yliopiston kanssa. Paikan päällä heidän tukenaan on vaihtuvia residenssivastaavia, jotka auttavat tarvittaessa käytännön asioissa ja voivat samalla edistää omaa tutkimustaan.

Pyysimme residenssivastaavia kertomaan kokemuksiaan ajastaan Tartossa. Muistojaan jakoivat vuonna 2023 Tartossa ollut Riitta Danielsson-Ojala ja Riitta Lehtonen, joka oli Kari Lehtosen kanssa Villa Tammekannin residenssivastaavana vuosina 2022 ja 2023.

Aamiaiskeskusteluja ja yliopistoyhteistyötä

Riitta Danielsson-Ojala:

Sain mahdollisuuden toimia Turun Yliopistosäätiön Villa Tammekannissa Tartossa neljä viikkoa residenssivastaavana helmi-maaliskuussa 2023. Satuin residenssivastaavaksi aikana, jolloin satoi runsaasti lunta. Ei ollut harvinaista, että aamuni alkoi lumen luonnilla omasta talostani päätalolle ja  sen pihan puhdistuksella, ennen kuin menin valmistamaan aamupalaa residenssivieraille, ja saman työn tein uudestaan päivällä.

Aamiaisen laitto on osa residenssivastaavan puuhia. Aluksi vieraiden tullessa kysyin aina, josko he haluaisivat puuroa aamulla. Kovin epäröiviä olivat vastaukset, mutta kummasti puurokattila tyhjeni joka aamu, kun päälle sai marjoja, hedelmiä ja jogurttia.

Koska viron kieli ei minulta taivu, kauppareissut olivat joskus haasteellisia. Kun vieraalla on pähkinäallergia, ei missään hänelle tarjottavassa ruuassa saa olla yhtään pähkinää. Siitäkin selvittiin, samoin gluteenittoman ravinnon kanssa. Pieni tovi meni kuitenkin tuoteselosteita tutkaillessa Google Kääntäjän avulla.

Viihdyin residenssivastaavan roolissani erinomaisesti. Parasta olivat aamukeskustelut vieraiden kanssa. Miten viisaita ihmisiä meillä Turun yliopistossa onkaan ja miten monenlaisista aiheista voi väitöskirjan tai muun tutkimuksen tehdä! Ymmärtämykseni esimerkiksi Rosselinin elokuvien juonikuvioista, Italian paavin elämästä 1500-luvulla ja asuinlähiöiden tutkimuksesta kasvoi huomattavasti.

Residenssivastaavan aikaani osui myös Viron itsenäisyyspäivä 24. helmikuuta. Juhlimme sitä vieraiden kanssa kakkukahvilla ja keskustelulla itsenäisyyden merkityksestä. Juhlinta Tarton kaupungilla oli hillittyä, onhan päivä samalla Ukrainan sodan alkamispäivä ja Tartossa on paljon ukrainalaisia. Vein kaupungille yliopiston päärakennuksen viereen kynttilän ja hiljennyin muiden mukana kunnioittamaan sodan uhrien muistoa. Sotaa oli silloin kestänyt tasan vuoden.

Päivisin kävin usein hiihtämässä läheisellä ulkoilualueella, johon oli tehty upeat ladut, joskus taas kävin uimassa viihtyisässä uimahallissa tai kävelin pitkin upean, historiallisen Tarton katuja. Omassa talossani oli erinomaiset ruuanlaittomahdollisuudet, mutta välillä oli kiva käydä vieraiden kanssa kaupungin erinomaisissa ravintoloissa. La Dolce Vitaan on syytä varata pöytä arkenakin, Chez Andre ja Hölm ovat vähemmän kansoitettuja. Eikä varmaan kukaan voi vastustaa kahvila Wernerin kakkuja.

Omassa talossani minulla oli rauha perehtyä omaan tutkimusalueeseeni ja jalostaa artikkelia eteenpäin. Pääsin puhumaan työstäni, sillä residenssivastaavan rooliin kuuluu myös yhteistyö Tarton yliopiston kanssa. Paikallisen hoitotieteenlaitoksen opettaja ja väitöskirjaansa valmisteleva Ere Uibu pyysi minua keskustelemaan hoitotieteestä yliopistolle ja sitten luennoimaan omasta aiheestani eli puheentunnistuksesta hoitotyön kontekstissa. Yhteistyö oli hedelmällistä ja jatkuu, kun seuraavaksi taas menen Tarttoon.

Residenssivastaavana ollessani sain opastaa muutamia suomalaisia ryhmiä, jotka olivat tulleet Tarttoon muissa asioissa, mutta jotka halusivat tulla katsomaan taloa. Onneksi olin lukenut kirjan talon historiasta, joten osasin Tammekannin perheen tarinan ja Alvar Aallon yhteyden perheeseen.

Haikeana muistelen ihanaa Tarttoa, upeaa Villa Tammekannia ja sen ystävällisiä, kiitollisia ja luottavaisia vieraita. Tarto, tulen tagasi.

Riitta Lehtonen:

Kiitos jokaiselle vieraalle, jonka olen kohdannut niinä kahtena erillisenä kertana, jolloin olen ollut aamiaisvastaavana Villa Tammekanin vieraille. Kiitos, kun olen saanut istua teidän kanssanne aamiaispöytään. Kiitos siitä ymmärryksestä tutkimustyötä kohtaan, jota olette minulle antaneet.

Kiitos keskusteluista yleensä ja keskusteluista tutkimustyönne sisällöistä. Maailmani on avartunut ja olen kiinnostunut aivan uusista asioista. Yrityskummina ja yrittäjien mentorina olen ehkä voinut antaa pientä näkökulmaa omasta tekemisestänikin. Itse olen oppinut paljon.

Tartto on kaupunkina kaunis jokirantoineen ja puistoineen, sillä siellä uusi ja vanha kohtaavat arkkitehtuurisesti ja historiallisesti. Yliopistonmäki on viehättävä alue. Liikkuminen avoimin silmin ihastuttaa ja hämmästyttää, mäkinen maasto suorastaan hengästyttää.

Joen vasemman puolen vastakkaisuus oikeaan puoleen on kuin kahdella aikakaudella liikkumista. Voit istua joen varren puiston penkille ja hengittää historian havinaa, avata silmäsi ja kummastella vastapuolen moderneja rakennuksia.

Entä muu ravinto, hengen ravinnon lisäksi? Ruoka on hyvää ja kohtalaisen edullista. Perusruoka on aika raskasta mutta sitäkin maukkaampaa. Kiitän mäkistä maastoa ruuan vastapainoksi! Vastapäätä Villa Tammekannia on olutpanimo myymälöineen, ja sieltä vierailija löytää edullisesti tuoremehut ja muut juomat.

Mitä opin vierailuni aikana? Esimerkiksi sen, miten lääketiedettä yhdistetään suomen kieleen ja sanoitetaan ymmärrystä sairaskohtauksesta. Koulumaailman riskien kartoitusta, pelastuslaitoksen panosta koululaisten turvallisuuteen, opettajien ohjeistamista riskitilanteissa. Historia tuntuu olevan suosittu tutkimuksen kohde.

Tärkeää on huomata, että asioita oppii ymmärtämään keskustelemalla.