Voiko ammuksia ja lukutaitoa verrata – eli miten kulttuuri on osa resilienssiä ja huoltovarmuutta

Hannele Valkeeniemi / Suomen Viron-instituutin johtaja

Kirjoitus perustuu Turun Yliopistosäätiön Itämeren historia -seminaarissa Tartossa 13.6.2024 pidettyyn esitelmään. Teemana oli kulttuuri ja resilienssi.

”Kulttuuri ei ole kaunistus, se on pienille kansoille elämän ja kuoleman kysymys“. Virolaiskirjailija Viivi Luikin sitaatti tekee heti selväksi, miten kulttuuri on turvallisuuden ydintä.  Kulttuuri tekee Virosta Viron, Ukrainasta Ukrainan tai Suomesta Suomen.

Siihen nähden, että sodan ensimmäinen rintamalinja on kahden korvan välissä, puhutaan kulttuurista vielä varsin vähän osana turvallisuutta ja puolustusta. Mutta se on muuttumassa.

Muutos alkoi koronapandemiasta. Kulttuuri auttoi kestämään, lievitti pelkoja, uppoaminen kirjoihin ja tv-elokuviin antoi pakopaikan. Syntyi ymmärrystä, että kulttuuri on osa henkistä kriisinsietokykyä, resilienssiä.  Heti perään alkoi laajamittainen Venäjän hyökkäyssota. Ukraina voitti ensimmäisen ratkaisevan taistelun, taistelun mediailmatilasta.

Hannele Valkeeniemi, Suomen Viron-instituutin johtaja Turun Yliopistosäätiön järjestämässä Itämeren historia -seminaarissa 13.6.2024

”Pitää tietää, mitä puolustaa“

Virossa kulttuurin merkitys olemassaolon peruskivenä on mielestäni käytännön toiminnan tasolla ymmärretty paremmin kuin Suomessa. Virolaiset tietävät, miltä tuntuu olla kuolemanvaarassa. Muutosta on kuitenkin suomalaisessakin keskustelussa. Viime keväänä Huoltovarmuuskeskus otti työn alle kulttuurin roolin selvittämisen osana huoltovarmuutta.  

Jo keväällä 2022 Kansallisooppera järjesti keskustelun kulttuurista ja henkisestä maanpuolustuksesta. Siinä maanpuolustuskorkeakoulun rehtori Mika Kalliomaa totesi, että huoltovarmuus tähän asti nähty vain materiaalisena.

Henkinen huoltovarmuus on osin jopa tärkeämpi varautumisessa. Kulttuuri on erittäin tärkeä sotilaallisessa maanpuolustuksessa. Pitää tietää, mitä puolustaa. Sen rakentaa kulttuuri”, totesi Kalliomaa.  Se oli uudenlaista puhetta sotilaalta.

Kulttuuri on arvojen ja ihmisenä olemisen järjestelmä

Resilienssistä on tullut suorastaan muotisana. Se on kuitenkin yleisessä käytössä epämääräistynyt, samoin kuin sana kulttuuri. Kulttuurille on valtavasti määritelmiä. Käytän tätä: kulttuuri on arvojen, identiteetin ja ihmisenä olemisen järjestelmä. “Se on ilma jota hengitämme“, kuten kirjailija Juha Itkonen on todennut.

Suomessa vietetään juuri nyt sivistyksen teemavuotta. Laajaan sivistykseen kuuluu koulutus, osaaminen, tiede ja taide. Sivistys ja kulttuuri eivät täysin kata toisiaan, mutta lähtökohta on sama, hengen viljely ja kohentaminen. Suomi ja Viro on juuri kulttuurilla tietoisesti rakennettu kansakunniksi. Identiteetti ei ole mikään ylimääräinen koriste, johon keskitytään, kun muu on tehty. Kieli ja muisti ovat kansakunnan tukiranka. Kulttuurit ovat olleet ja niiden pitää olla yhteydessä ympäröivään maailmaan. Lainaamme, vertaamme, opimme – ja siten vahvistumme. Meilläkin omaan tarinaan on kelvannut lainattuja osia, esimerkiksi Narvan marssi, joka on nyt osa Viron ja Suomen kansallista kertomusta.

Kulttuurin osana taiteellekin on monta määritelmää. Se on kattotermi, ja hankalasti määriteltävä. Oppikirjamääritelmän mukaan taide on ”ihmisen luovaa toimintaa, jossa aistien välityksellä on tarkoitus herättää tunnekokemuksia. ”

Olennaista on, että niin tiede kuin taide ovat itseohjautuvia, autonomisia. Ne etsivät ja kokeilevat uutta. Juuri siksi ne vievät yhteiskuntia eteenpäin.

Entä resilienssi? Virolaisten omakielinen vastine on säilenõtkus, säilyvyysnotkeus. Suomessa vastaava olisi ehkä iskunkestävyys. Joka tapauksessa kyse on kyvystä sietää kriisejä ja palautua niistä.

Huoltovarmuus on yhteiskunnan kriittisten toimintojen kykyä toimia kriiseissä. Henkinen huoltovarmuus on siis kykyä toimia kriiseissä järkevästi, yhteisöä hyödyttävällä tavalla. Se vaatii resilienssiä, iskunkestävyyttä. Kulttuuri ja resilienssi yhteenlaskettuna eivät siis ole vain viihdytysjoukko rintamalla, vaan vahvaksi kansalaiseksi kasvamisen perusta.

Ei ole kovaa tai pehmeää voimaa, vaan voimaa eri paikoissa

Kielen merkitystä en voi liikaa korostaa. Meidän identiteettimme ytimessä on pieni omituinen kielemme. Suomessa ja Virossa identiteetin puolustus alkaa kielestä. Muutenhan olisimme keitä tahansa. Suomen ja Viron suhteissa kieli on lisäksi suora linkki vanhaan yhteyteemme, syväjuureen, erityiseen yhteenkuuluvuuteen.

Virolaiset ovat joutuneet silmätysten eloonjäämisen kanssa. Kun ei ole valtiota tai vapautta, identiteetti on olemassa vain kielessä ja kulttuurissa. Virolainen strategisen viestinnän asiantuntija Ilmar Raag totesi viime kesänä Viron Arvamusfestivalilla Suomen Viron-instituutin kulttuurin resilienssiä koskevan keskustelun johdannossa: ”Kun Viro palautti itsenäisyyden 1991, sitä eivät tehneet puolustusvoimat tai liittolaisten aseet. Sen teki polvesta polveen jatkunut tietoisuus itsestä. Se onkin kulttuuri. ”

Hän muistutti, että kulttuuri ei pelastanut kyydityksiltä. Mutta se loi edellytykset, että taju itsestä saattoi taas manifestoitua valtioksi.

Ei ole olemassa kovaa voimaa ja pehmeää voimaa, joista ammukset ovat kovia ja kulttuuri pehmeää.On vain suoraa, kinesteettistä fyysistä voimaa ja ei-kinesteettistä, ajattelun voimaa. Ne ovat asteikon eri kohdissa. Puolustustahto rakentuu jostain, mikä on puolustamisen arvoista.

Ukrainan sota on puhtasti kulttuurisotaa, mihin kulttuuripiiriin halutaan kuulua, mihin arvoyhteisöön liittyä. Se on narratiivien taistelu.

Yhtenäiskulttuurin sijaan risteävien kertomusten kudos

Miksi kulttuuri on voimakas vaikuttaja? Koska se välittää tunnetta, kuulumista ja kokemusta. Meillä on tapana hahmottaa maailma materian kautta. Siksi kulttuuria ei edelleenkään hahmoteta kovaksi voimaksi, keskisuureksi teollisuudenalaksi tai mielten muokkauksen välineeksi. Mediassa toistuu sama näköharha. Esimerkiksi jääkiekko saa Suomessa enemmän palstatilaa, vaikka teatterilla on katsojia enemmän. Kiekon maaleja on helpompi mitata kuin ajattelun maaleja.

Kulttuuri ja taide – oli se sitten musiikkia, teatteria tai kuvataidetta – luovat haltioitumisen hetkiä, kokemuksia, jotka jättävät jälkiä. “Laulujuhlat ovat vähintään yhtä hyvä Viron puolustaja kuin konekivääri“, totesi kirjailija Mart Kivastik samassa Arvamusfestivalin kultuuri ja turvallisuus -keskustelussa. Kulttuuri antaa merkityksiä. Ilman merkitystä ihminen eksyy. Viro on kulttuurin suurvalta, ja siksi jäänyt eloon – uskallan väittää.

Suomellakin oli mahtava ase, talvisodan henki.Voiko sellaista yhä rakentaa?Miten sitä voi rakentaa? Kannattaa muistaa, että Suomi oli tuolloin jakautunut kahtia, ei ollut yhtä suurta Suomen tarinaa. Mutta oli riittävän iso yhteinen kertomus.

Nyt elämme paljon pirstoutuneemmassa ajassa. Ei ole yhtenäiskulttuuria, eikä sellaista saa vapaassa yhteiskunnassa aikaan kuin pakolla. Vapaassa maailmassa kulttuuri rönsyää vapaasti, ja  juuri erilaisuuden kudos tekee vahvan tarinan.

Meidän pitääkin nyt hyväksyä se, että on yksi pääkertomus ja useita sivukertomuksia. Olennaista on, että ne ovat keskenään vuoropuhelussa. Avainsana on osallisuuden kokemus. Ihmisten pitää tuntea kuuluvansa joukkoon. Siitä syntyy huoltovarmuus.

Propaganda muokkaa mieliä alistumaan vallankäyttöön

Yksisuuntainen, ja yhteen muottiin pakotettu kulttuuri muuttuu propagandaksi. Se on yhtä vahvaa kuin hengen nostatus, mutta se pyrkii muokkaamaan mieltä tavalla, joka on kohteen etujen vastainen. Koska kulttuurin voima on tunne ja kokemus, on selvää, että siitä saa vahvan aseen vallanpitäjien alistustarkoituksiin. Luettelon voi aloittaa vaikka propagandaelokuvista.

Kulttuurituote voi olla myös moraalin ja identiteetin murentaja.  TikTok on Kiinan uusi pehmeä ase, eikä lainkaan pehmeä. Se koukuttaa ja tainnuttaa käyttäjänsä tavalla, jonka vaikutusta yhteisöihin on vielä vaikea ennustaa.  Kovimpien arvioiden mukaan se on psykologinen ase, jolla Kiina pyrkii tyhmistämään ja pehmentämään lännessä kokonaiset sukupolvet. 

Sota monumenteista on kinesteettisen sodan jatke, puhdasta kulttuurisotaa, se on sotaa historiasta ja merkityksistä. Patsaat ovat arvojen majakoita. Siksi niiden pystyttäminen ja kaataminen on niin tärkeää.  Tai: miksi poltetaan kirjoja ja suljetaan kirjailijat vankiloihin? Koska kulttuuri ei ole vain kovaa, se on myös vaarallista.

Kulttuuri luo kuuluvuuden tunteen, lohduttaa, kasvattaa empatiaa

Vapaassa maailmassa kulttuuri vahvistaa ihmistä ja yhteiskuntia. Kulttuurin vahvistavat vaikutukset voi jakaa kahteen ryhmään: suojaaviin ja rakentaviin.

Suojaavia vaikutuksia ovat mm.:
– Kulttuuri luo jatkuvuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen, kuulumisen johonkin suurempaan.
– Kulttuuri lohduttaa ja auttaa kestämään kriisejä. Miten valtavan paljon laulut, elokuvat tai kirjat ovatkaan pelastaneet ihmisiä.
– Kulttuuri vähentää negatiivisia tunteita ja kasvattaa empatiaa. Kirjallisuus on selkein esimerkki, hyppäät suoraan toisen ihmisen elämään, kuvittelet olla hän.
– Kulttuuri auttaa tunnistamaan ja sanoittamaan vaikeita kokemuksia. Siten ne on helpompi kestää.

Kulttuuritreeneillä aivoja vahvistamaan

Toista ryhmää, kulttuurin rakentavia vaikutuksia, ymmärretään mielestäni kaikkein heikoimmin nyky-yhteiskunnassa.Ikääntynyt Charles Darwin tiivisti asian muistelmissaan näin: ”Jos minun olisi elettävä elämäni uudelleen, ottaisin säännöksi lukea hieman runoutta ja kuunnella hieman musiikkia ainakin kerran viikossa, sillä nyt surkastuneet aivojen osat olisivat silloin pysyneet käytön ansiosta aktiivisina. ”

Sekä Suomessa että Virossa puhutaan juuri nyt paljon armeijaan lähtevien kehnosta fyysisestä kunnosta. Vaaditaan lisää liikuntaa. Mutta maanpuolustus ei ole vain lihastyötä. Tiedetään sekin, että nuorilla on ennätysmäärä mielenterveysongelmia.  Silti ei puhuta aivojen ja tunne-elämän vahvistamisesta taiteen avulla. Kulttuuria harrastava ja kokeva ihminen on tutkitusti hengeltään, ajattelultaan, mielikuvitukseltaan vahvempi. Missä ovat vaatimukset kulttuuritreeneistä?

Tässä on tutkimuksissa esiin tulleita vaikutuksia kulttuurin henkistä kapasiteettia rakentavista vaikutuksista:

  • Kulttuurikokemukset vahvistavat oppimiskykyä, kognitiivista kapasiteettia ja resilienssiä.
  • Kulttuuri on aivovoimistelua. Tunteen ja älyn yhteisvaikutus vahvistaa henkistä kapasiteettia, auttaa tunnistamaan vivahteita, joilla yritetään manipuloida tai aivopestä.
  • Kulttuuri auttaa sietämään ja tunnistamaan moninaisuutta, ja siten vastustamaan yksioikoista populistista mustavalkoisuutta.
  • Kulttuuri lisää kuvittelukykyä ja luo sellaisia yhteyksiä, joita ei normaalisti synny. Mahdollisen maailman kuvittelu antaa uutta perspektiiviä ja ratkaisuja.

Tiivistäen: laiskat aivot on helpompi orjuuttaa.

Maslowin tarvehierarkia on oikeassa vain osittain. Meillä on toki ensin veden, ruuan ja unen fyysiset tarpeet. Mutta niidenkin motivaattorina ovat psykologiset perustarpeet – autonomia, kyvykkyys ja yhteisöllisyys. Tämä havainto Suomessa tehtiin pandemian aikana. Jos ei tunne kuuluvuutta, menee ruokahalukin.

Maailmaa hallitsevat ne, joilla on hyvä lukutaito

Kulttuurin vahvistavista vaikutuksista ehkä keskeisin on lukutaito. Se on turvallisuuden ja henkisen vahvuuden, ja siten demokratian ja vapauden peruselementti.  

Kielen, kirjallisuuden ja lukemisen merkitystä ei sinänsä Suomessa tai Virossa tarvitse perustella. Meillä on yleinen ymmärrys, että pienen maan tärkein pääoma on osaaminen. Suomessa on nyt kuitenkin syytä huoleen. Lukeminen on romahtanut. Virossa kieltä suojataan enemmän, ja kirjallisuus on vielä oppiaineena kouluissa.

Totta sekin, että Virossa tunnetaan huolta siitä, että henkinen kasvu ei ole enää pop, kuten Marju Lauristin totesi toukokuussa Müürilehden haastattelussa. Hän oli havainnut, ettei yhdellä kurssilla kukaan tiennyt, kuka on Paul-Eerik Rummo, virolaisen runouden suuri nimi. “Siitä tuli kylmät väreet“, hän kuvasi.

Tuoreet PISA-tulokset saivat suomalaiset tuntemaan kylmäväreitä. Pudotus sijoituksissa liittyy heikentyneeseen lukutaitoon. Useampi kuin joka viides 9-luokkalainen lukee niin heikosti, ettei saavuta yhteiskunnassa pärjäämiseen tarvittavaa tasoa. Lukemattomuus köyhdyttää sanavarastoa ja se köyhdyttää ajattelua.

Omalla ajallaan lukeva nuori hallitsee 50 000–70 000 sanaa. Nuori, joka ei lue, hallitsee noin 15 000 sanaa. Kumpaa on helpompi manipuloida? Kumpi uskoo helpommin valeuutiset? Kumpi osaa olla lähdekriittinen ja kykenee käsitteelliseen ajatteluun?

Lukemisen väheneminen voi olla jopa demokratialle vaaraksi. Maailmaa hallitsevat ne, joilla on hyvä lukutaito. Lukutaidon pitäisi olla maanpuolustuksen ja huoltovarmuuden prioriteetti.

Kulttuurin arvo on vapaus, ei edes huoltovarmuus

Viime kädessä kulttuuri on kuitenkin vapauden valtakunta ja arvo itsessään. Ei väline taloudelliseen kasvuun tai aivojen jumppamatto. On suuri vaara, että turvallisuuteen keskittyvä puhe on jälleen uusi kulttuurin välineellistäjä. Pahinta on, jos kulttuuri militarisoituu, koska silloin se kadottaa vapautensa. Meillä on siitä riittävästi esimerkkejä naapurista.

Taidetta ja kulttuuriaei voi hallita, johtaa tai kesyttää. Ja juuri siksi luovuus tieteessä ja taiteessa muokkaa yhteiskuntia, vie kohti uutta. Taide voi ja saa olla jopa häiritsevää tai käsittämätöntä.

Taide nostaa esiin eloonjäämisen kysymyksiä toisin kuin politiikka. Tarton tämän vuoden EU-kulttuuripääkaupunkivuoden motto on “Ellujäämise kunstid, eloojäämisen taito ja taiteet. Kuten ekosysteemi on vahvempi monilajisena, samoin monilajinen kulttuuri tarjoaa enemmän eloonjäämisen taitoja ja yhteiskunnallista kudosta.

Eloonjäämiseksi tarvitaan sekä ammuksia että lukuharrastusta

Mitä sitten pitäisi tehdä? Tässä muutama ehdotus. Ensin pitää lopettaa puhe pehmeästä ja kovasta voimasta. Meidän pitää oppia sanoittamaan paremmin kulttuurin ja taiteen välttämättömyys yhteiskunnassa. On myös saatava kulttuuritoimijat puolustusta käsitteleviin keskusteluihin.

Pitää myös hyväksyä, ettei enää ole yhtenäiskulttuuria, yhtä kansallista kertomusta. Mutta meidän pitää saada aikaan tilanne, jossa  risteävät kertomukset ovat keskinäisessä vuoropuhelussa. Turvallisuus syntyy monipuolisesta kulttuurien kudoksesta ja osallisuudesta.

Meidän pitää lähestyä henkistä maanpuolustusta ja huoltovarmuutta samalla analyyttisyydellä kuin materiaalista. Kuten kiteytti maanpuolustuskorkeakoulun rehtori Mika Kalliomaa keväällä 2022: tutki missä on puutteet, vahvista niitä ja harjoituta kyvykkyyksiä.  

Voi myös aloittaa siitä, mitä Darwin kehotti. Tehdään hermoratoihin uusia yhteyksiä, aivoille punnerruksia, yksi runo, taulu ja musiikkiteos viikossa enemmän.

Kriiseihin varaudutaan rauhan aikana. Meillä on viheliäinen tehtävä sovittaa yhteen materiaalisen maanpuolustuksen vahvistus ja samaan aikaan varmistaa lasten kulttuuriharrastuksia, lisätä lukemista ja ruokkia radikaalia luovuutta ongelmaratkaisussa. Se luo toivoa, ja sillä jäämme eloon.

Lähteitä ja lisätietoa: